Piipahduksia

Käyntejä kotisivuilla:10952 kpl

Yhteystiedot

Kalvei Keränen
Keskuskatu 57 B 15
38700 KANKAANPÄÄ
050-4921290

Elämänhistoriaani

Lapsuus

Olen lähtöisin Kainuusta, Ristijärven Kivikylästä. Olin pariviikkoinen, kun talvisota alkoi. Jatkosodan aikaan Ristijärveltäkin lähdettiin evakkoon. Meidän perhe matkusti Uusikaarlepyyhyn. Siitä matkasta on joitakin hämäriä muistikuvia.

Sodan jälkeen vanhempani lähettivät minut 6-vuotiaana ottolapseksi Jyväskylään, jonne kuitenkaan minua ei jätetty. Vanhempani pyysivät minut takaisin noin puolen vuoden kuluttua, eli siihen mennessä, kun koulu alkoi. Alkuikävän jälkeen olisin mielelläni jäänytkin kasvatusvanhempieni luokse, sillä olin jo sopeutunut uuteen perheeseen ja uusiin kavereihin sekä kaupunkiyhteiskuntaan.

Ehkä nämä alkukokemukseni ovat muovanneet minusta jollain lailla juurettoman ihmisen. Aina vain haluaisin muuttaa johonkin uuteen paikkaan.

Nuoruus ja työelämä

Vaikeiden nuoruusvuosieni ja Suomen armeijan jälkeen hakeuduin metsäalalle. Toimin Keskusmetsäseura Tapiossa metsänparannustyönjohtajana (Nykyisin Metsäkeskus) noin kymmenkunta vuotta. Aluksi työskentelin Kajaanin piirissä ja viimeksi, ennen Ryttylän raamattukurssille menoa, noin 7 vuotta Lahden piirissä.

Hengellinen herätys

Lahdessa asuessani sain hengellisen herätyksen ja koin uskoon tulemisen vuoden 1972 alussa. Uskoon tulooni vaikutti suurelta osalta se, ettei ”tuhlaajapoika” saanut maailman riennoista ja nautinnoista todellista sisältöä ja rauhaa sielulleen. Myös työtoverini kehotuksesta tartuin sveitsiläisen tohtori Paul Tournierin kirjoihin, jotka puhuttelivat niin, että sydämessäni heräsi rukous: ”Herra ohjaa minut oikealle tielle.”

Kaiken lisäksi Jumala herätteli minua unen kautta voimallisesti. Jumalan- ja helvetinpelko valtasi sieluni ja sai minut pyytämään asuntotoveriltani Raamattua luettavakseni. Tästä ei mennyt pitkääkään aikaa, kun astelin syntisenä Keski-Lahden kirkon alttarille ehtoollispöytään ja syntien tunnustamisen tielle. Syntisen sydämen hätähuutoon myöskin vastattiin niin, että Jumalan armon kosketuksesta olisin lähtenyt jopa lentoon, jos siivet olisivat olleet.

Ryttylän raamattukurssille

Tämän ihanan armon kokemisen jälkeen hakeuduin Ryttylään. Ensin raamattukurssille ja sitten parin vuoden päästä työntekijäkurssille, josta valmistuin lähetysdiakoniksi vuonna 1977 keväällä. Siinä välissä, kevään 1974, palvelin sosiaalityöntekijänä Suomen Pelastusarmeijan hoitokodissa Helsingissä. Sitten kesästä 1977  syksyyn 1983 toimin Pohjois-Satakunassa Satakunnan Kansanlähetyksen  aluesihteerinä.

Vuoden 1983 syksystä, vuoden 1985 kevääseen aika meni Pieksämäen diakoniaopistossa, josta valmistuin kirkon virkaan. Näiden opiskeluvuosien aikana tentin myöskin saarnaluvan silloiselle tuomiorovastille Jukka Paarmalle. Kohta diakoniksi valmistuttuani sainkin töitä Suodenniemen seurakunnasta, jossa vierähti peräti  18 vuotta diakoniatyössä.